Perunan haastattelu 2 / 20.11.2020
L: Haluaisin jatkaa vähän sukuamme yhdistävistä historiallisista tapahtumista. Minulla on kaksi lasta ja voinen kertoa, että heille kummallekin on peruna ollut ensimmäisiä maistuvia kiinteitä ruokia. He pitivät perunan mausta toisin kuin vaikka bataatista - joka on ollut muodissa - ja jota silloin kovasti suositeltiin vauvoille sopivaksi ravinnoksi. Bataatin voisi kuvitella maistuvan imeväiselle paremmin, onhan se makeamman makuista.
P: Kiitos. Kiva kuulla että maistuu. Menet heti vähän banaalille tasolle tässä haastattelussa.
L: Pahoittelut. Tavallaan kyllä joo.. Mutta syömiseenhän tämä suhde osin perustuu?
P: Siihen se perustuu. Jatketaan.
L: Isoäitini on Karjalasta ja välirauhan aikana hän palasi isänsä kanssa Heinjoelle jälleenrakentamaan taloa entisen tuhotun tilalle. Olot olivat sotien keskellä kovat. Heidät asutettiin väliaikaiseen kylmään parakkiin ja aluksi ruuaksi ei löytynyt mitään muuta kuin kasa jäätyneitä perunoita pihalla.
Tämä kuviteltu näky on ollut syöpyneenä mieleeni siitä asti kun tämän tarinan lapsena kuulin. Kiitos siis siitäkin. Pidit heidät hengissä. Kiitän tuota paleltunutta perunakasaa.
P: No eipä mitään. Tällaisissa tilanteissa minä loistan. Sota-ajat ovat rankkoja kaikille.
L: Onko sinulla ollut muuten tilanteita missä sinut olisi koettu jotenkin vaarallisena tai uhkana?
P: On tietysti. Uusi viljelykasvi tullessaan uhkaa pysyvää järjestystä. Joku muu kasvi joutuu ehkä väistymään. Ihan ymmärrettävää että tällaisissa tilanteissa voi joutua paiskotuksi. Sitten on vielä nämä henkisen puolen hommat.
L: ---
L: Henkisen puolen hommat ???
P: Tiedät kai – ihminen on kokonaisuus. On ollut tällaisia henkisiä auktoriteettejä, jotka ovat kokeneet minut pahana.
L: Ahaa. Ketä auktoriteetteja?
P: No Rudolf Steiner nyt esimerkiksi kuuluisimpana.
L: Mitä hän sitten…??
P: Steiner koki että perunan syöminen haittaa ihmisten henkisyyttä ja että perunaravinto saa ihmiset ajattelemaan materialistisesti[1]. Hänellä oli ajatus, että perunan sulattamiseen tarvitaan erityisesti pään keskiosaa ja se näin ollen joutuu olemaan käytössä vain tälle toiminnolle, jolloin henkisyys häviää.[2]
L: ?? voitko selventää??
P: Muistaakseni Steiner esimerkissään kuvaili - miten runsaasti perunoita syöneiden vanhempien rakkauden hedelmästä tulee - vesipää.
Perustelu taisi olla se, että koska peruna kasvattaa mukulansa pimeydessä – mullan alla – niin liikaa perunaa syövän ihmisen aivot täyttää pimeys – ja jollakin tavalla tämä johtaa vesipäiseen jälkeläiseen.[3]
L: Aika kovia väitteitä?? Onkohan näillä tieteellistä perustaa?
P: En ole kuullut. Verensokerin kyllä nostan todella nopeasti. Joillekin se ei sovi.
P: No mutta, ei sillä kyllä ole mitään rajaa mitä kaikkea minuun projisoidaan. Katso nyt itseäsikin.
L: ---
P: Sama tyyppi mollasi myös Hilma Af Klintin taiteen.
L: Aa… Oletko perehtynyt kuvataiteeseen?
P: Tietenkin.
L: Millainen suhde sinulla on siihen?
P: Monitahoinen.
L: Anteeksi nyt että kysyn… mutta - miten aistit kuvataidetta - onko sinulla näkökyky?
P: Olen valon ammattilainen ja aistin valon joka solullani.
L: Haluatko kertoa vähän lisää – miten se käytännössä menee?
P: Suosikkejani ovat maalaukset. Värillinen maalaus huoneen seinällä muuttaa koko huoneen valon väriä ja minä aistin sen koko bodyllani. Kaikista maalauksista en pidä – saan stressiä tietyistä väreistä. Onneksi öisin on pimeää.
Ja tietysti tarjonta vähenee silloin kun on mullan alla. Siellä järjestetään uskomattoman vähän hyviä näyttelyitä.
L: Näyttelyitä..
P: Teillä ihmisillä on vähän rajoittunut käsitys taiteesta.
L: ??
P: Koko kasvikunta sen tuntee – mullan alainen taide. Mutta siinä on ongelmansa. Kouluttautuminen on vaikeaa ja suurin osa taiteilijoista on itseoppineita. Parhaimmillaan kuitenkin ihan maailmaa muuttavia taidetapahtumia. Teille ihmisille toki sen kokemisessa on ongelmansa. Tarvitsette jatkuvasti happea ettekä pysty olemaan pitkiä aikoja mullan alla elossa.
Moni hajoamistapahtuma on mullanalaisille nykytaiteilijoille kiinnostava aihe.
[1] http://888spiritualscience.blogspot.com/2012/02/potato-consumption-materialistic.html
[2] https://wn.rsarchive.org/GA/GA0350/19230922p01.html
[3] https://wn.rsarchive.org/GA/GA0350/19230922p01.html