Perunan haastattelu / 08.10.2020
L: Hei
P: Moi
L: Ajattelin kysellä sinulta tänään siitä miltä tuntui olla taidenäyttelyssä osana teosta keväällä 2020?
P: No, mikäs siinä oli, sänky oli vähän kova ja nestettä olisi saanut olla saatavilla enemmän, mutta muuten oli suht rauhallista. Silloin tällöin joku kurkisti peittoni alle, mikä oli hämmentävää mutta arvattavissa ja sen takiahan olit ommellut peiton kiinni alustaan.
L: Esiintymisesi pitkittyi aika lailla kun koronavirus pyyhkäisi Suomeen ja galleria menikin kiinni. Olit paikalla yli kolme kuukautta aiotun yhden sijaan. Kuinka koit tilanteen?
P: Minä osaan odottaa – ja pysyä elossa aika vaikeissakin olosuhteissa. Kevään voima kuitenkin pakotti minut kasvattamaan erittäin pitkät idut ja kasvatinpa samalla jo perunoitakin – täytyy antaa parastaan kun tilanne on tiukka. Laskeskelin, että mikäli en pääse multaan, jos vaikka joku heittää minut jonnekin kadulle tai roskikseen tai edes märälle paperille niin olen valmis. Tämä elämän antamisen vaisto on aika kova.
L: Avajaisissa pari ihmistä alkoi itkeä ja herätit monissa naurua, toisissa helliä tunteita ja joissakin jotain muuta. Kävi mielessä, että samaistivatko ihmiset sinut kuitenkin ihmiseksi?
P: Luulen niin ja on sitä käynyt ennenkin. Olemmehan osin samaa lihaa ja elämme symbioosissa. Ja on meissä nykyään samaa näköäkin aika paljon. Sama kelmeän keltainen iho ja kasvonpiirteet. Aika monet kasvot häilyivät siinä ylläni tuon kevään aikana ja voin sanoa että kaikkia minä olin ruokkinut.
L: Olet tullut kaukaa – Andeilta Etelä-Amerikasta. Pidätkö yhteyttä kaukaisiin sukulaisiisi?
P: Se on vähän niin ja näin. Tietty yhteys on säilynyt mutta käännänpä kysymyksen toisinpäin: Pidätkö itse yhteyttä kaukaisiin sukulaisiisi?
L: --
L: Huomasin tutkiessani oman sukuni historiaa ja sinun sukusi historiaa, että kumpikin saapui Suomeen suunnilleen samoihin aikoihin - sodasta palaavana sotilaana ja sotilaiden tuomana. Mikä on suhteesi väkivaltaan?
P: Olen elämän puolella, mutta konfliktit ovat olleet hyvä leviämismahdollisuus. Suomi on lohturuuan luvattu maa tällä ilmastolla ja vastaanotto oli nihkeän alun jälkeen hyvä. Olen pelastanut monia henkiä ja auttanut ihmiskunnan laajenemista.
Ajat muuttuvat kyllä ja nyt on alkanut näyttää siltä että saattaisi olla uusia työmahdollisuuksia showbisneksessä. Kilpailu on kovaa ja palkaksi minä haluan multaa. Mutta hyvät viljelysmaat alkavat loppua. Kaikenmaailman kukkaruukuissakin minua pidetään. Hautuumaat voisi olla yksi vaihtoehto. Siellä me molemmat makaisimme mullan alla. Tosin minä nousen ylös kymmenenä.
